10.12.1939

Mannerheim huolissaan rintamien tilanteesta.

Uusi Suomi 10.12.1939 sunnuntai

09.12.1939

Puna-armeija valtaa Sallan.

Uusi Suomi 9.12.1939 lauantai

08.12.1939

Taistelut Tolvajärvellä kiihtyvät.

Tolvajärvellä neuvostojoukot lyövät suomalaiset ja ovat vähällä saada haltuunsa Tolvajärven kylän ja sen tärkeän tienristeysalueen. Yöllä everstiluutnantti Aaro Pajari toteuttaa käänteentekevän sivuiskun venäläisten majoitusryhmitykseen.

Uusi Suomi 8.12.1939 perjantai

07.12.1939

Tilanne Suomussalmella kiristyy.

Everstiluutnantti Aaro Pajari ottaa komentoonsa Tolvajärven alueen joukot. Suomalaisten aktiiviset vastatoimenpiteet käynnistyvät.

06.12.1939

Neuvostojoukot saapuvat pääpuolustuslinjalle.

Uusi Suomi 6.12.1939 keskiviikko

05.12.1939

Viivytystaistelut Kannaksella päättyvät.

Uusi Suomi 5.12.1939 tiistai

04.12.1939

Molotov torjuu siviilikohteiden pommitukset.

Neuvostojoukot etenevät usealla rintamalla.

Uusi Suomi 4.12.1939 maanantai

03.12.1939

Suomalaisten vastahyökkäykset epäonnistuvat.

Uusi Suomi 3.12.1939 sunnuntai

02.12.1939

Neuvostoliiton USA:n suurlähettilään sähkösanoma ulkoasian kansankomissariaatille.

Kuusisen hallituksen ystävyyssopimus Moskova.

Ruotsi jättäytyy sodan ulkopuolelle.

Uusi Suomi 2.12.1939 lauantai

01.12.1939

Mannerheimin päiväkäsky 1.12.1939

Otto Wille Kuusisen kansanhallituksen julistus.

Yhdysvaltain presidentti Rooseveltin lehdistölausunto:
The ruthless bombing from the air of civilians...

President Roosevelt's statement.

Ilmavoimat saavuttaa ensimmäiset voittonsa.

HS: Friday 1.12.1939
Uusi Suomi 1.12.1939 perjantai

30.11.1939

Hätäsanoma 30.11.1939

"Neuvostoliiton joukot ovat ylittäneet tänään kello 7.00 valtakunnan rajan. Omat etuvartiot ovat vetäytyneet asemistaan. Suojajoukkomme ovat parhaillaan ankarissa taisteluissa vihollista vastaan. Taistelut jatkuvat".

Suomi herää sotaan.
Talvisodan ensimmäinen päivä.

Pääministeri Chamberlainin ilmoitus alahuoneelle.

HS: 30.11.1939
Uusi Suomi 30.11.1939 torstai

29.11.1939

Neuvostoliitto katkaisee diplomaattisuhteet Suomeen.

Molotovin radiopuhe hyökkäämättömyyssopimuksen yksipuolisesta irtisanomisesta (Propagandist RKKA)

Lopullinen operatiivinen hyökkäyskäsky Suomen miehittämiseksi tehtiin ja sen allekirjoittivat Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston komentaja, kenraali K. Meretskov ja Leningradin puoluejohtaja A.A. Zdanov.

"Leningradin sotilaspiirin päällystöä hiostettiin aidolla stalinistisella hengellä, kun käskynä oli Viipurin valtaaminen neljässä päivässä ja Helsinkiin oli edettävä kahdessa viikossa.”

Uusi Suomi 29.11.1939 keskiviikko

28.11.1939

Neuvostoliitto sanoo yksipuolisesti hyökkäämättömyyssopimuksen irti Suomen kanssa.

Neuvostosotilaat kaappaavat kolme suomalaista rajavartijaa Pummangin läheltä ns. ”Kalastajasaarennon rajaloukkauksessa”. Veikko Salkio joutuu kahden muun rajavartijan kanssa neuvostosotilaiden kaappaamaksi Suomen puolelta rajaa.

Nootti Molotovilta Yrjö-Koskiselle.

SUOMEN PUOLELLA ei tykistöä rajan läheisyydessä,
joukot kenttäjumalanpalveluksessa ammunnan aikana.

Sotamarsalkka M a n n e r h e i m on
väitetyn rajaloukkauksen johdosta tahtonut
saattaa julkisuuteen seuraavan lausuman:

Palattuani tänään Karjalan kannakselta, jossa ylimmän päällystön kanssa tarkastin joukkojen majoitusta ja tutustuin sanitäärisiin oloihin, olen sanomalehdistä saanut tiedon, että tykistömme olisi ampunut muutamia laukauksia, jatko Mainilan kylän tienoilla Neuvosto-Venäjän alueella muka ovat vahingoittaneet useampia Neuvosto-Venäjän sotilaita. Tämän väitteen täytyy kuitenkin perustua väärinkäsitykseen, sillä meidän etumaisimmat patterimme, nimittäin kevyt kenttäpatteri - raskas tykistö on vähintään 50 km rajalta - oli 20 kmn etäisyydellä Neuvosto-Venäjän rajalta, puhumatta siitä, että joukot eilen, sunnuntaina iltapäivällä, olivat kenttäjumalanpalveluksessa taivasalla.

Valtakunnan puolustusneuvoston puheenjohtaja
Sotamalsarkka Mannerheim.
Helsingissä, 27. päivänä marraskuuta 1939.

Uusi Suomi 28.11.1939 tiistai

27.11.1939

Suomen vastanootti Yrjö-Koskiselta Molotoville:
"Mainilan laukauksia ei ole ammuttu Suomen puolelta."

Uusi Suomi 27.11.1939 maanantai

26.11.1939

Sanomalehti Pravdassa julkaistu artikkeli "Ilveilijä pääministerin paikalla" vastauksena Cajanderin puheeseen. Pravda hyökkää voimakassanaisesti Suomen hallituksen jäseniä vastaan.

Neuvostoliiton nootti väitetystä suomalaisen tykistön tulituksesta rajan yli Mainilaan ja sitä seurannut diplomaattinen kirjeenvaihto.

Uusi Suomi 26.11.1939 sunnuntai

US: Huijauksesta on jo 70 vuotta
TS: Mainilan laukauksia tarkkaili suomalainen rajakomppania
Mtv3: Mainilan laukauksista 70 vuotta
Yle: Mainilan laukauksista 70 vuotta
Elävä arkisto: Mainilan laukaukset
HS: Mainilan laukauksista 70 vuotta - keskustelu

25.11.1939

Neuvostoliiton 9. armeijakunnan komentajan selostus Kemijärvi-Nurmes-Oulu alueelle suunnitellun hyökkäysoperaation etenemistavoitteista ja aikataulusta 25.11.1939.

Puolustusvoimain komentaja C.G. Mannerheim aloittaa tarkastusmatkan Karjalan kannaksella.

Uusi Suomi 25.11.1939 lauantai

24.11.1939

Kenraali Erik Heinrichs kertoo pääministeri Cajanderin puheesta viikkoa ennen Talvisodan syttymistä:
"Puhuja korosti kahta seikkaa, joiden pitäisi lieventää tilanteen jännitystä. Hänen mielestään Leningrad, »sikäli kuin Leningrad yleensäkään enää on mikään Neuvostoliitolle elintärkeä paikka», oli täysin turvassa Saksan ja Venäjän tekemän liiton jälkeen. »Olihan se ainoa suurvalta, jonka aikaisemmin mahdollisesti oli voitu katsoa saattavan uhata Leningradia, - - - tehnyt hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa.» Puhuja huomautti, että äskeisen kehityksen tuloksena venäläisillä nyt oli hallussaan Baltian alueella, Viron ja Latvian rannikoilla ja saarilla, uusia satamia ja lentotukikohtia. Hän selitti, että meidän hallituksemme halusi vilpittömästi lujittaa suhteita suureen itäiseen naapurimaahan, kunhan se vain saattoi tapahtua Suomen omia elinetuja vaarantamatta."

Neuvostoliiton 9.armeijakunnan komentaja M.P.Duhanov antoi 24.11.1939 päiväkäskyn no.3 hyökkäystoimien valmistamisesta ja suorittamisesta.

Uusi Suomi 24.11.1939 perjantai

23.11.1939

Pääministeri A. K. Cajanderin puhe Helsingin Messuhallissa 23.11.1939 järjestetyssä yksityisyrittäjäin maanpuolustusjuhlassa

"Suomen kansa on joutunut odottamattoman tilanteen eteen. Tapahtumat seurasivat nopeasti toisiaan, ja koko tapahtumain sarja on suurimmalle osalle Suomen kansaa tuIlut yllätyksenä."

"Neuvostoliiton taholta on kuitenkin esitetty myös sellaisia pitkälle meneviä ehdotuksia, joiden toteuttamisen ei voida katsoa kuuluvan Leningradin turvallisuuden edellytyksiin. Ne ovat samalla sellaisia, että niihin suostuminen merkitsisi Suomen puolueettomuuden loukkaamista ja sen puolustusmahdollisuuksien vahingoittamista, se kun tietäisi Suomen eteläisen puolustuslinjan kahdesta tärkeimmästä kohdasta katkaisemista ja niihin kuuluvien ensiluokkaisten linnakkeiden joutumista vieraan vallan haltuun. Se siten merkitsisi Suomen oman turvallisuuden vakavaa vähentämistä. Sellaisia ehdotuksia ei Suomen hallitus ole katsonut voivansa hyväksyä. Koska näin ollen neuvotteluille oli vaikea löytää yhteistä pohjaa, ovat ne toistaiseksi keskeytyneet."

"Suomi vilpittömästi haluaa ylläpitää hyvät suhteet kaikkiin naapureihinsa ja vilpittömästi haluaisi suhteitaan lujittaa, sikäli kuin se voi tapahtua Suomen omia elinetuja vaarantamatta."

"Vaara ei suinkaan ole ohitse. Maanosassamme Reininvirran ja Pohjanmeren molemmin puolin jatkuu vertojaan vailla oleva jännitys. Se ei vielä ole päässyt purkautumaan, mutta sen purkautumista valmistellaan valtavin voimin. Milloin purkaus tulee, sitä emme tiedä, mutta että se jäisi tulematta, sitä ei kukaan vielä vakavissaan uskalla uskoa. Ja kun jännitys kerran purkautuu, voivat sen syrjävaikutukset tuntua kauas muuallekin."

"Meidän on pysyttävä koossa yhtä yhtenäisenä kansana, kuin olimme ensi vaikutelmien hetkinä, niin yksimielisenä kuin vain demokraattinen kansa vapaasta vakaumuksesta voi olla. Koettelemusten herättämä henki ei saa hävitä koettelemusten mukanakaan. Meidän on pysyttävä koossa silloinkin, kun jo kaikki vaara on ohitse. Olemme joka tapauksessa pieni kansa, ja meidän kansainvälisen asemamme lujuus riippuu ratkaisevasti siitä, kuinka yksimielisiä olemme."

---

Aamuyöllä 23. marraskuuta Suomen puolella merkittiin tähystysraportteihin, että viisi miestä juoksi "täysissä kenttävarusteissa Rajajoen sillalle, jossa pysähtyivät ja alkoivat nauraa."

Uusi Suomi 23.11.1939 torstai

22.11.1939

Uusi Suomi 22.11.1939 keskiviikko

21.11.1939

Päivämäärä 21.11.1939 oli talvisodan kannalta ratkaiseva, sillä nimenomaan tuolloin puolustusministeri Voroshilovin määräyksestä Leningradin sotilaspiirin esikunta välitti liikekannalle pantujen armeijain esikuntiin ohjesäännön no.4713, mikä sisälsi käskyn hyökkäyksen järjestämisestä taistelutehtävineen.

Vuonna 1941 Moskovassa julkaistussa kirjassa Boi v Finiandii kuvaili Vladimir Staviskij kokemuksiaan 21.11. Rajajoen sillan toiselta puolen:
"Omat vartiot pitkin Rajajokea ilmoittivat vihollisen valmisteluista. Ilmoitettiin, että joka yö kuului ääniä, kun puita kaadettiin. Suomalaiset toivat asemiin yhä enemmän konekivääreitä ja panssarintorjuntatykkejä."

Uusi Suomi 21.11.1939 tiistai

20.11.1939

Uusi Suomi 20.11.1939 maanantai

16.11.1939

16.11.1939 Neuvostoliitossa vietiin päätökseen valmistautuminen hyökkäykseen Suomea vastaan, vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimuksesta huolimatta.

Suomen tilannetta koskeva selostus Puna-armeijan propagandatyöntekijöille, marraskuu 1939 (Propagandist RKKA).

15.11.1939

Puolustusministeri K.J. Voroshilov lähetti 15.11.1939 toimintaohjeen no. 0200 Leningradin sotilaspiirin komentajalle 14. ja 9. armeijakunnan muodostamisesta ja joukkojen taisteluvalmiuden kohottamisesta. Kysymyksessä oli Suomen armeijan murskaamista koskeva suunnitelman toimeenpano. Leningradin sotilaspiirin päällikkö Kirill Meretskov oli esittänyt jo 29.10.1939 suunnitelman puolustusministeri Voroshiloville.

14.11.1939

II armeijakunnan raporteissa mainitaan, että Neuvostoliiton 6-7 divisioonaa on liikehtinyt rajan takana Kannaksella.

13.11.1939

Marraskuun 13. päivänä 1939 Suomen neuvottelijat J.K. Paasikivi ja Väinö Tanner palasivat Moskovasta kotimaahan. Neuvottelut olivat katkenneet.

Moskovan neuvottelujen katkeamisen jälkeen Stalin antoi määräyksen Suomea vastaan välittömästi tehtävän hyökkäyksen suunnittelusta.

Pohjoismaiden ulkoministerit kokoontuivat hätäkokoukseen Tukholmaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kiristymisen vuoksi.

Samana päivänä jolloin Paasikiven valtuuskunta viimeisen kerran lähti Moskovan neuvotteluista, havaittiin Neuvostoliiton rajamaastossa vahvistetun komppanian hyökkäysharjoitus.

12.11.1939

Neuvostoliittolaiset sanomalehdet aloittivat voimakkaan Suomea vastaan suunnatun arvostelukampanjan.

11.11.1939

II armeijakunnan esikunta kirjasi ll. ja 12. marraskuuta poikkeuksellista liikehdintää Neuvostoliiton puolella Mainilan kylän tienoilla.

Aivan rajalinjalle saakka tuotiin miehiä, telaketjuautoja, tykkejä ja sairasauto.

"Osasto hajaantui maastoon, etummaiset miehet 5-10 metrin etäisyydelle rajasta. Miehet näyttivät haluttomilta. Vaikuttaa lavastukselta."

31.10.1939

Molotov julkistaa Neuvostoliitonaluevaatimukset puheessaan korkeimmassa neuvostossa.

Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan ja ulkoasian kansankomissaarin toveri V. M. Molotovin selonteko Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istunnossa 31. lokakuuta 1939.

Erkko toteaa Paasikivelle: ”Unohda, että Neuvostoliitto on suurvalta!”

29.10.1939

Leningradin sotilaspiirin päällikkö Kirill Meretskov esitti Suomen armeijan murskaamista koskevan suunnitelman puolustusministeri Voroshiloville:
Toimintaohje no. 0200 Leningradin sotilaspiirin komentajalle 14. ja 9. armeijakunnan muodostamisesta ja joukkojen taisteluvalmiuden kohottamisesta.

14.10.1939

Suojeluskuntapiirin päällikkö everstiluutnantti Aaro Pajari sai perustettua rykmentin niin nopeasti että jo lokakuun 14. päivänä Jalkaväkirykmentti 16 saa palvelukseen astumismääräyksen.

JR 16 Sotapäiväkirja
Klo 3-5 Hevosten vastaanotto Hippoksella.
Saatu 30 rats.hevosta, 27 kuormahevosta ajoneuvoineen.
Klo 10 Saapui lisää vaatevarustusta
Klo 13 Puhuttelu, I,II ja III pataljoonan komentajille SK. piirissä
Klo 14 Saapui rykmentin adjutantti, esikunnan ja esik. komppanian järjestelyä. Hevostenhuolto heikkoa.
Klo 23 saapui esik. komppanian pääll. res.kornetti Eriksson, ryhtyi järjestämään yksikköään.

Rykmentin ensimmäinen päiväkäsky

Pajari komensi rykmenttinsä katselmukseen ja ohimarssiin. Osalla jonkinlaiset sotilasvarusteet, osalla vain sinivalkoinen kokardi lippalakissaan merkkinä siitä, että oltiin sotilaita. Miehet määrättiin tehtäviinsä, koulutus aloitettiin.

Sosialidemokraattisen puolueen piirisihteeri, sotamies Erkki Lindfors määrättiin konekivääriampujan apulaiseksi. Hänen lähin esimiehensä oli konekivääriampuja Matti Tammi, tuttu mies. Molemmat olivat olleet helatorstaina runsas kuusi vuotta sitten Tampereen kahinoissa. Pajarin he muistivat vallan hyvin, samoin noita komppanianpäälliköitä ja joukkueenjohtajia. Samoja lipunlaskijoita. Nyt oltiin menossa sotaan, yhdessä.

"Turhaan uhoovat", vakuutti Erkki Lindfors kavereille. "Sosialistinen valtio ei hyökkää. Venäläiset tietysti puolustavat maataan, jos joku sinne hyökkää, mutta mitä sitä Suomi nyt sinne lähtisi yrittämään! Turhaan me täällä tutisemme, että Neuvosto-Venäjä kävisi meidän kimppuumme. Mahdottomuus!"

NEUVOSTOHALLITUKSEN MEMORANDUMI, JONKA HERRAT STALIN JA MOLOTOV JÄTTIVÄT MOSKOVASSA 14 PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA 1939 MINISTERI PAASIKIVELLE

13.10.1939

JR 16 Sotapäiväkirja
Klo 15-24 Ilmoittautumisia yksikköön
E/JR 16 paikalla klo 24 32 miestä.
Klo 20 Saapui yksikön varustus ja aseistus

Tamperelle saapui luutnantti U. Kallion johdolla rauhan ajan Ilmatorjuntarykmentti 1:n aliupseerikoulusta perustettu 55. Raskas Ilmatorjuntapatteri.

12.10.1939

Käsky täydellisestä liikekannallepanosta annettiin 12.10.1939, jonka jälkeen aloitettiin kotijoukkojen muodostaminen. Maassa oli yhdeksän sotilaslääniä, joista jokainen muodosti yhden divisioonan.

11.10.1939

Sotamarsalkka Mannerheim katsoi tilanteen kehityksen vuoksi tarpeelliseksi ehdottaa puolustusministerille yleistä liikekannallepanoa, joka toteutettaisiin samalla tavoin kuin aikaisemmin päätetty osittainen liikekannallepano.

Valtioneuvosto hyväksyi esityksen samana päivänä.

Poliittisesti arkaluonteisessa tilanteessa ei haluttu puhua yleisestä liikekannallepanosta, joten reserviläiset kutsuttiin virallisesti ylimääräisiin kertausharjoituksiin eli YH:hon.

Suojeluskuntapiirin päällikkö everstiluutnantti Aaro Pajari määrättiin muodostamaan palvelukseen kutsutuista reserviläisistä JR16:tä.

Pajari sai 11. lokakuuta sanoman ”Viljankorjuu aloitetaan 14.10.1939”. Tämä tarkoitti, että liikekannallepano piti käynnistää 14. lokakuuta. Suojeluskunnat valmistautuivat jakamaan palvelukseen astumismääräyksiä.

Saksan ulkoministeriön valtiosihteerin henkilökohtaiset ohjeet Saksan Helsingin lähettiläälle

1. Meillä ei ole mitään näyttöä siitä, että Neuvostoliitto tulee esittämään Suomelle sellaisia vaatimuksia, jotka johtavat sotilaallisiin hankaluuksiin. Siksi meidän mielipiteemme on, että ensiksi on tarpeen odottaa ja katsoa, mitä vaatimuksia Moskova tekee. Helsingin tekemää ehdotusta, että me käyttäisimme vaikutusvaltaamme Venäjän hallituksen suuntaan, jotta se ei menisi vaatimuksissaan yli Suomenlahden saarien, ei siksi voi noudattaa.
2. Pyydämme, että vältätte kuten ennenkin kaikenlaisia sellaisia kannanottoja, jotka voisivat vastata Suomen ulkoministerin tekemään kysymykseen asennoitumisestamme Ruotsin suuntaan. Siksi teidän ei tule palata tähän kysymykseen omasta aloitteestanne; jos ulkoministeri puhuisi asiasta teille uudelleen, rajoittukaa vain toteamaan, että mielestämme mitään perustetta sellaiselle kysymykselle ei ole olemassa.
3. Tiedoksenne: Kuten tiedätte, Neuvostoliiton kanssa tekemämme hyökkäämättömyyssopimus velvoittaa meidät olemaan antamatta minkäänlaista tukea kolmannelle osapuolelle siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto joutuu tämän osapuolen sotilaallisten toimien kohteeksi. Jos me nyt antaisimme sellaisen julistuksen, mitä Ruotsia koskien toivotaan, se tulisi koventamaan Suomen ja Ruotsin Neuvostoliiton vastaisuutta, mikä häiritsisi Saksan ja Neuvostoliiton suhteita.

10.10.1939

Liettuan hallitus joutui allekirjoittamaan sotilaallisen avunantosopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Lisäksi NL sai sotilastukikohtia Liettuassa.

Tampereella everstiluutnantti Aaro Pajari sai tietää että hänestä tulee liikekannallepanossa muodostettavan Jalkaväkirykmentti 16:n komentaja.

Saksan Suomen lähettilään huolestunut raportti esimiehilleen

"Kaikki merkit viittaavat, että jos Venäjä ei rajoita vaatimuksiaan Suomenlahden saariin, Suomi puolustautuu asein. Seuraukset sotataloudellemme tulevat olemaan erittäin vaikeita. Ei vain elintarvike- ja puunvienti, mutta myös korvaamaton kuparin ja molubdeenin vienti Suomesta Saksaan lakkaa. Tästä syystä kehoitan, että Venäjän hallitukseen vaikutettaisiin siten, ettei se mene saaria koskevien vaatimusten yli."

09.10.1939

Suomi tiedustelee Saksan asennetta Neuvostoliiton aluevaatimuksiin

"Venäjä on tapahtumien seurauksena tunkeutunut niin kauas Itämerelle, että sen seurauksena tasapainotila on päässyt heilahtelemaan ja yliote siirtyy Venäjän suuntaan. Saksan kiinnostuksen puute on pantu Suomessa merkille, koska siellä on syytä otaksua, että Venäjällä on tarkoitus esittää Suomelle samankaltaisia vaatimuksia kuin Baltiassa.

Suomen hallitus on pyytänyt Wuorimaata ottamaan selville, onko Venäjän eteneminen tässä suunnassa Saksalle yhdentekevää ja jos näin ei ole, minkä asenteen Saksa sitten aikoo ottaa.

Lähettiläs lisäsi siihen vielä, että Suomi puolestaan on viimeisten viikkojen aikana pyrkinyt tekemään parhaansa sopiakseen kauppasuhteista Saksan kanssa, pitääkseen ne yllä normaaleina ja noudattaakseen puolueettomuuspolitiikkaa, mitä myös Saksa on halunnut.

Suomen hallitus kokee Venäjän vaatimukset varsin levottomuutta herättäviksi eikä tule suostumaan alistettavaksi sillä tavalla kuin Viro tai Latvia."

Saksan ulkoministeriön valtiosihteeri (Weizsäcker) Saksan Suomen lähettiläälle (Blücherille)

"Suhteemme kolmeen Baltian maahan nojaavat tunnettuihin hyökkäämättömyyssopimuksiin, kuten suhteemme Tanskaankin. Norja ja Ruotsi ovat torjuneet hyökkäämättömyyssopimuksen kanssamme, koska ne eivät tunne olevansa uhattuja meidän taholtamme ja koska ne eivät tähän asti ole tehneet minkäänlaisia hyökkäämättömyyssopimuksia. Vaikka Suomella tosin on sellainen sopimus Venäjän kanssa, se on torjunut meidän tarjouksemme siitä. Valitamme tätä seikkaa mutta olimme ja olemme sitä mieltä, että perinteisesti hyvät ja ystävälliset suhteemme Suomeen eivät puoleltamme kaipaa erityistä poliittista sopimusta.

Kun Suomen ja Saksan suhteissa ei ole ongelmia, on aivan ymmärrettävää, ettei Führer maininnut lainkaan Suomea niinkuin ei muuten useaa muutakaan suurta tai pientä maata — pääosin naapureitamme koskevassa — selonteossaan 6.10. Tästä käy vain ilmi, että meidän välillämme ei näin ole vastakohtaisuuksia.

Moskovassa, missä herra Valtakunnanulkoministerin neuvotteluissa saksalais-venäläisistä suhteista keskusteltiin laajassa poliittisessa yhteydessä ja missä ystävyyssopimus saatiin aikaan, kiinnitettiin myös tunnettu ehdoton demarkaatiolinja. Tästä linjasta länteen sijaitsevat Saksan intressit, siitä itään emme ole tuoneet ilmi mitään intressejä. Meille ei siksi ole kerrottu, minkälaisia vaatimuksia Venäjä aikoo Suomelle esittää. Otaksumme kuitenkin, että nämä vaatimukset eivät ole liian syvälle käyviä. Jo tällä perusteella Saksan kannanotto niihin olisi liiallista. Edellä kuvattujen tapahtumien jälkeen tuskin olisimme tilanteessa sekaantumaan venäläis-suomalaisiin keskusteluihin."

Saksan vastaus Ruotsille pyynnöstä tukea Suomea

"Ruotsin lähettiläs pyysi päästä tänään luokseni kertoakseen, että Itämeren alueella syntyisi vakava tilanne, jos Venäjä vaatii Suomelta sellaista, joka uhkaa Suomen riippumattomuutta ja itsenäisyyttä. Viitaten Ruotsin läheiseen suhteeseen Suomen kanssa lähettiläs pyysi minua välittämään seuraavaa. Ei pidä unohtaa, että toisin kuin Virossa ja Latviassa, Suomessa vaikuttavat vahvat ja miesvoimaiset voimat, jotka eivät taivu Venäjän sorron edessä.

Vastasin lähettiläälle, että Venäjän otaksuttavat Suomea koskevat vaatimukset eivät ole minulle tuttuja. Tietääkseni herra valtakunnan ulkoministerin Moskovan vierailun aikana sanaa 'Suomi' ei mainittu. Asia on niin, että tunnetun linjan itäpuolelta koskien emme ole ilmoittaneet mistään intresseistämme. Otaksuisin kuitenkin, että Venäjä ei tule esittämään mitään liian syvällekäyviä vaatimuksia Suomelle ja että siitä syystä rauhanomainen ratkaisu on löydettävissä."

08.10.1939

Suojeluskunnan 1. ilmatorjuntakonekiväärikomppaniasta perustettu ilmatorjuntakonekiväärimuodostelma jaettiin jo 8.10. alkaen Tampereella kahdeksi ilmatorjuntakonekiväärijoukkueeksi (51. itkkj/vänrikki Jalassola ja 52. itkkj/vänrikki Vellamo).

Suojeluskunnan 1. ilmatorjuntapatterista perustettiin 59. Raskas Ilmatorjuntapatteri ja suojelukunnan 2. Ilmatorjuntapatterista 60. Raskas Ilmatorjuntapatteri.

Perustetuille yksiköille ei kuitenkaan ollut aseita.

07.10.1939

Sodan uhan lisääntyessä saatettiin lokakuun 6. - 7. päivänä 1939 ilmapuolustusjärjestelmä toimintavalmiiksi myös Tampereen seudulla perustamalla Ilmapuolustusaluekeskus 51 ja osa siihen kuuluvista joukoista. Kapteenin T. Maunulan johdolla IPAK 51:n esikunta aloitti toimintansa Tampereella Pyynikin kaupunginosassa sijaitsevassa teknillisen oppilaitoksen rakennuksessa. Tampereen ilmavalvonta-asema perustettiin Pyynikin näkötorniin, josta oli esteetön näköala koko sektorissa 30-40 kilometriin saakka. Ilmavalvontaverkko oli toimintavalmis ensimmäisen perustamispäivän iltaan mennessä. Ilmatorjuntakonekiväärimuodostelma miehitti seitsemänä osastona 21 matalatorjunta-asemaa aseinaan 41 konekivääriä ja kaksi 20 mm:n konetykkiä.

28.09.1939

28. syyskuuta 1939 tehdyllä Molotov-Ribbentrop lisäsopimuksella Liettua, lukuun ottamatta Memelin aluetta, siirrettiin Neuvostoliiton etupiiriin.

Samana päivänä annetulla uhkavaatimuksella kaikki kolme Baltian maata pakotettiin sallimaan Puna-armeijan joukkojen sijoitus niiden maaperälle.

Viron hallitus joutui allekirjoittamaan sotilaallisen avunantosopimuksen Neuvostoliiton kanssa, jonka mukaan Neuvostoliitto sai laivasto- ja lentotukikohtia Virosta, mutta lupasi olla puuttumatta Viron sisäisiin asioihin.

Vasta kesällä 1940 Saksan ollessa sidottuna sotaan Ranskaa ja Englantia vastaan, Baltian maat äänestivät pistooli ohimolla maiden liittymisestä neuvostotasavaltojen "onnelliseen perheeseen". NL aloitti välittömästi niiden sovjetisoinnin.

Tänä aikana Neuvostoliitto rikkoi Viron kanssa tehtyä sopimusta siten, että NL harjoitti sotilaallista toimintaa Viron alueelta Suomea vastaan Talvisodassa. Viron asema oli kuitenkin niin heikko, ettei se Suomen vihaisista protesteista huolimatta uskaltanut esittää asiasta vastalausetta Neuvostoliitolle.

27.09.1939

Varsova antautui, viimeiset puolalaiset yksiköt antautuivat kahdeksan päivää myöhemmin.

22.09.1939

Viron ulkoministeri kutsuttiin Moskovaan.

17.09.1939

Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan miehittäen maan itäosan ilman vastarintaa ja aloitti välittömästi Neuvostojärjestelmän pystyttämisen Puolaan.

Puolan hallitus pakeni Lontooseen.

Saksalainen sukellusvene U-29 upotti brittien lentotukialus HMS Courageousin Irlannin rannikolla.

10.09.1939

Kanada julistaa sodan saksalle.

06.09.1939

Etelä-Afrikka julisti sodan Saksalle.

05.09.1939

Yhdysvallat ilmoitti puolueettomuudestaan sodassa.

03.09.1939

Iso-Britannia, Ranska, Australia ja Uusi-Seelanti julistavat sodan Saksalle, koska Iso-Britannia ja Ranska olivat taanneet Puolan koskemattomuuden.

Sota jäi julistuksen asteelle, sillä kummallakaan maalla ei ollut valmiutta ryhtyä sotilaallisiin toimiin.

01.09.1939

Saksa hyökkää Puolaan kello 04:40.

Toinen maailmansota alkaa!

Suomi julistautui puolueettomaksi.

25.08.1939

Iso-Britannia ja Puola solmivat keskinäisen avunantosopimuksen.

23.08.1939

Molotov-Ribbentrop sopimus

Saksa allekirjoitti 23.8.1939 hyökkäämättömyyssopimuksen ns. Molotov-Ribbentrop –sopimuksen Neuvostoliiton kanssa kymmeneksi vuodeksi. Sopimus sai nimensä maiden ulkoministereistä Joachim von Ribbentropista ja Vjatseslav Molotovista, jotka allekirjoittivat sopimuksen.

Sopimus yllätti koko maailman, koska Neuvostoliittoa pidettiin Saksan todennäköisenä vihollisena. Neuvostoliitto pyrki Molotov-Ribbentrop-sopimuksen suoman Saksan puolueettomuuden turvin hankkimaan Suomelta alueita.

Molotovin–Ribbentropin sopimus raukesi vasta Saksan hyökätessä Neuvostolittoon 22. kesäkuuta 1941. (Operaatio Barbarossa)

Salainen lisäpöytäkirja

Sopimukseen liittyi salainen lisäpöytäkirja, jossa Stalin ja Hitler sopivat maidensa etupiirijaostaan. Sopimuksessa Eurooppa jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Se antoi heille vapaat kädet liittää itseensä kaikki vaikutuspiirissään olevat valtiot.

Neuvostoliitto halusi Baltiasta ja Suomesta itselleen sotilastukikohtia. Kuvaavaa Moskovan asenteelle on, että neuvotteluja Baltiasta käytiin toisten suurvaltojen eikä Baltian maiden kanssa.

Latvia, Viro, Suomi ja Itä-Puola määriteltiin lisäpöytäkirjassa kuuluviksi Neuvostoliiton etupiiriin. Myös Romanialle kuuluva Bessarabia annettiin sopimuksessa Neuvostoliitolle.

Lisäpöytäkirjassa sovittiin myös Puolan jaosta. Tämä oli varotoimi Hitleriltä, jolla hän esti joutumisen kahden rintaman sotaan tahtomattaan.

Neuvostoliitto saisi Puolasta haltuunsa maan itäosat ja samalla oli sovittu myös tulevan demarkaatio – linjan kulku saksalaisten ja venäläisten joukkojen välillä. Sen oli Stalin vaatinut itselleen mahdollisimman edulliseksi, ajatellen jo puna - armeijan tulevaa hyökkäystä länteen. (Liettuan luovuttaminen, Bialystokin ja Lvovin pitkälle länteen ulottuvat raja-ulokkeet.)

Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus
Salainen lisäpöytäkirja

21.08.1939

Neuvostoliitto päätti siirtää neuvottelut Ranskan ja Britannian kanssa myöhempään ajankohtaan.

19.08.1939

Stalinin päätarkoitus, Saksan hyökkäämisestä ensin Puolaan 1.9.1939, oli saatu varmistetuksi (Stalinin puhe 19.8.1939 / I-osa 101-103).

Samalla sovittiin, että puna-armeija hyökkäisi Puolaan vasta sen jälkeen, kun olisi todettu Puolan armeijan vastarinnan kestoaika saksalaisia vastaan. (M/R-sopimuksen osapuolet olivat sopineet jo kesällä 1939 saman aikaisesta hyökkäyksestä Puolaan, mutta Stalin sai näin tehtyä Hitleristä maailman silmissä sodan aloittajan?)

Stalin selvitti puna-armeijan sotaresursseihin liittyvät tosiasiat. Laskelmissa olivat jo mukana vain Stalinin ja hänen lähimmän poliittis-sotilaallisen sisärenkaan tiedot länsivaltojen, erikoisesti USA:n, tarvittaessa käyttöön lupaamasta sota-materiaalisesta avusta. He tiesivät ettei Saksan resurssit tulisi riittämään pitkäaikaiseen sotaan.

12.08.1939

Pääministeri A. K. Cajander kiitti Viipurissa pitämässään puheessa puolustusvoimia siitä, ettei määrärahoja ollut tuhlattu nopeasti vanhenevaan kalustoon.

Valtiovarainministeri Väinö Tanner ilmaisi tyytyväisyytensä Cajanderin lausuntoon, joka myöhemmin sai osakseen kovaa arvostelua.

11.08.1939

Englannin, Ranskan ja NL:n neuvotellessa keskinäisestä avunannosta, Hitler, totesi 11.8. Danzigin ylikomissaarille Carl Burckhardtille: "Kaikki toimeni tähtäävät Venäjää vastaan. Jos länsi on niin typerä ja sokea ymmärtämään tätä, minun on pakko tehdä ensin sopimus venäläisten kanssa, murskata länsivallat ja sen jälkeen suunnata kaikki voimani NL:ää vastaan".

11.8. Moskovaan saapuivat brittiläinen amiraali Sir Reginald Drax ja ranskalainen kenraali Joseph Doumenc. He olivat ilman neuvotteluvaltuuksia, ja heidän piti käydä sotilaallisia neuvotteluja hyvin hitaasti ja poliittista tilannetta seuraten.

Kun länsivallat eivät suostuneet Neuvostoliiton vaatimukseen ryhtyä »epäsuoraan hyökkäyksen torjuntaan» eli marssittaa neuvostojoukkoja Baltian maihin ja Puolaan Saksan hyökkäyksen uhatessa, neuvottelut kariutuivat. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin arveli, ettei länsivalloilla ollut todellista halua sopimuksen solmimiseen.

Stalinin annettua ymmärtää, ettei hänellä olisi mitään Saksan kanssa solmittavaa sopimusta vastaan, Hitler tarttui heti tilaisuuteen. Kaikki suuret asiat ratkaistiin muutamassa päivässä, 19.–23. elokuuta. Välttääkseen mahdollisen kahden rintaman sodan Hitler oli pienten valtioiden kustannuksella valmis millaisiin myönnytyksiin tahansa. Neuvostoliitto halusi voittaa aikaa varustautuakseen pelättävissä olevaan yhteenottoon Saksan kanssa.

07.-13.08.1939

Karjalan kannaksella järjestettiin suuret sotaharjoitukset.

23.07.1939

Neuvostoliitto ehdotti sotilaallisia neuvotteluja Ranskalle ja Isolle-Britannialle, joiden edustajat saapuivat Moskovaan 11.8.

09.07.1939

Mannerheim sanoi ruotsalaiselle kenraali Ernst Lindenille, että Saksan ja NL:n välillä oli syntymässä yhteisymmärrys, mikä olisi Suomen kannalta huonoin vaihtoehto. Mannerheim esitti lähes 3 Miljardin markan lisämäärärahaa puolustusvoimien hankintoihin. Paasikivi tuki Mannerheimia mutta Ryti ja Tanner tyrmäsivät ulkomaisen luoton ottamisen.

Talvisodan jälkiselvittelyissä Stalin sanoi, että Suomi ei ollut hankkinut riittävästi tykistöä eikä lentokoneita, ei siksi, ettei heillä olisi rahaa, sehän on rikas maa?

01.07.1939

1.ja 3.heinäkuuta - Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit. Sosiaalidemokraatit saavuttivat Suomen itsenäisyyden ajan suurimman paikkamääränsä, 85. Myös maalaisliitto ja kokoomus lisäsivät paikkalukujaan, suurimman tappion kärsi Isänmaallinen Kansanliike.

16.06.1939

Suomessa annettiin lait puolustusvalmiuden tehostamisesta sodanvaaran uhatessa ja yleisestä työvelvollisuudesta mahdollisen sodan aikana.

Marsalkka Mannerheim ilmoitti eroavansa puolustusneuvoston puheenjohtajan paikalta, koska hallitus ei ollut suostunut myöntämään puolustusvoimille hänen vaatimiaan lisämäärärahoja. Presidentti Kyösti Kallio taivutti Mannerheimin perumaan eroilmoituksensa.

15.06.1939

Kun Vjatseslav Molotovista tuli toukokuussa Neuvostoliiton ulkoministeri, hän pyysi, että Iso-Britannia lähettäisi hallituksen edustajan keskustelemaan Moskovaan. Iso-Britannia lähetti tuntemattoman virkamiehen William Strangin Moskovaan, jonne tämä saapui kesäkuun puolivälissä. Keskustelut jäivät tuloksettomiksi.

04.06.1939

Karjalan kannaksella alkoivat linnoitustyöt vapaaehtoisvoimin.

Hampurista lähtenyt, 963 juutalaispakolaista kuljettanut höyrylaiva SS St. Louis käännytettiin Floridasta sen jouduttua jo käännytetyksi Kuubasta. Se joutui palaamaan Eurooppaan, ja yli 600 sen matkustajista kuoli keskitysleireillä.

27.01.1939

Neuvostoliittolaisessa lehdessä Krasnaja Zvedassa julkaistaan kirjoitus, missä Ahvenanmaan linnoitusohjelma liitetään Saksan fasismin hyökkäysaiheisiin Itämeren alueella.

Ruotsissa ehdotetaan Adolf Hitlerille Nobelin rauhanpalkintoa!