Suojeluskuntapiirin päällikkö everstiluutnantti Aaro Pajari sai perustettua rykmentin niin nopeasti että jo lokakuun 14. päivänä Jalkaväkirykmentti 16 saa palvelukseen astumismääräyksen.
JR 16 Sotapäiväkirja
Klo 3-5 Hevosten vastaanotto Hippoksella.
Saatu 30 rats.hevosta, 27 kuormahevosta ajoneuvoineen.
Klo 10 Saapui lisää vaatevarustusta
Klo 13 Puhuttelu, I,II ja III pataljoonan komentajille SK. piirissä
Klo 14 Saapui rykmentin adjutantti, esikunnan ja esik. komppanian järjestelyä. Hevostenhuolto heikkoa.
Klo 23 saapui esik. komppanian pääll. res.kornetti Eriksson, ryhtyi järjestämään yksikköään.
Rykmentin ensimmäinen päiväkäsky
Pajari komensi rykmenttinsä katselmukseen ja ohimarssiin. Osalla jonkinlaiset sotilasvarusteet, osalla vain sinivalkoinen kokardi lippalakissaan merkkinä siitä, että oltiin sotilaita. Miehet määrättiin tehtäviinsä, koulutus aloitettiin.
Sosialidemokraattisen puolueen piirisihteeri, sotamies Erkki Lindfors määrättiin konekivääriampujan apulaiseksi. Hänen lähin esimiehensä oli konekivääriampuja Matti Tammi, tuttu mies. Molemmat olivat olleet helatorstaina runsas kuusi vuotta sitten Tampereen kahinoissa. Pajarin he muistivat vallan hyvin, samoin noita komppanianpäälliköitä ja joukkueenjohtajia. Samoja lipunlaskijoita. Nyt oltiin menossa sotaan, yhdessä.
"Turhaan uhoovat", vakuutti Erkki Lindfors kavereille. "Sosialistinen valtio ei hyökkää. Venäläiset tietysti puolustavat maataan, jos joku sinne hyökkää, mutta mitä sitä Suomi nyt sinne lähtisi yrittämään! Turhaan me täällä tutisemme, että Neuvosto-Venäjä kävisi meidän kimppuumme. Mahdottomuus!"
NEUVOSTOHALLITUKSEN MEMORANDUMI, JONKA HERRAT STALIN JA MOLOTOV JÄTTIVÄT MOSKOVASSA 14 PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA 1939 MINISTERI PAASIKIVELLE
0 kommenttia:
Lähetä kommentti