Molotov julkistaa Neuvostoliitonaluevaatimukset puheessaan korkeimmassa neuvostossa.
Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan ja ulkoasian kansankomissaarin toveri V. M. Molotovin selonteko Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istunnossa 31. lokakuuta 1939.Leningradin sotilaspiirin päällikkö Kirill Meretskov esitti Suomen armeijan murskaamista koskevan suunnitelman puolustusministeri Voroshiloville:
Toimintaohje no. 0200 Leningradin sotilaspiirin komentajalle 14. ja 9. armeijakunnan muodostamisesta ja joukkojen taisteluvalmiuden kohottamisesta.
Suojeluskuntapiirin päällikkö everstiluutnantti Aaro Pajari sai perustettua rykmentin niin nopeasti että jo lokakuun 14. päivänä Jalkaväkirykmentti 16 saa palvelukseen astumismääräyksen.
JR 16 Sotapäiväkirja
Klo 3-5 Hevosten vastaanotto Hippoksella.
Saatu 30 rats.hevosta, 27 kuormahevosta ajoneuvoineen.
Klo 10 Saapui lisää vaatevarustusta
Klo 13 Puhuttelu, I,II ja III pataljoonan komentajille SK. piirissä
Klo 14 Saapui rykmentin adjutantti, esikunnan ja esik. komppanian järjestelyä. Hevostenhuolto heikkoa.
Klo 23 saapui esik. komppanian pääll. res.kornetti Eriksson, ryhtyi järjestämään yksikköään.
Rykmentin ensimmäinen päiväkäsky
Pajari komensi rykmenttinsä katselmukseen ja ohimarssiin. Osalla jonkinlaiset sotilasvarusteet, osalla vain sinivalkoinen kokardi lippalakissaan merkkinä siitä, että oltiin sotilaita. Miehet määrättiin tehtäviinsä, koulutus aloitettiin.
Sosialidemokraattisen puolueen piirisihteeri, sotamies Erkki Lindfors määrättiin konekivääriampujan apulaiseksi. Hänen lähin esimiehensä oli konekivääriampuja Matti Tammi, tuttu mies. Molemmat olivat olleet helatorstaina runsas kuusi vuotta sitten Tampereen kahinoissa. Pajarin he muistivat vallan hyvin, samoin noita komppanianpäälliköitä ja joukkueenjohtajia. Samoja lipunlaskijoita. Nyt oltiin menossa sotaan, yhdessä.
"Turhaan uhoovat", vakuutti Erkki Lindfors kavereille. "Sosialistinen valtio ei hyökkää. Venäläiset tietysti puolustavat maataan, jos joku sinne hyökkää, mutta mitä sitä Suomi nyt sinne lähtisi yrittämään! Turhaan me täällä tutisemme, että Neuvosto-Venäjä kävisi meidän kimppuumme. Mahdottomuus!"
NEUVOSTOHALLITUKSEN MEMORANDUMI, JONKA HERRAT STALIN JA MOLOTOV JÄTTIVÄT MOSKOVASSA 14 PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA 1939 MINISTERI PAASIKIVELLE
JR 16 Sotapäiväkirja
Klo 15-24 Ilmoittautumisia yksikköön
E/JR 16 paikalla klo 24 32 miestä.
Klo 20 Saapui yksikön varustus ja aseistus
Tamperelle saapui luutnantti U. Kallion johdolla rauhan ajan Ilmatorjuntarykmentti 1:n aliupseerikoulusta perustettu 55. Raskas Ilmatorjuntapatteri.
Käsky täydellisestä liikekannallepanosta annettiin 12.10.1939, jonka jälkeen aloitettiin kotijoukkojen muodostaminen. Maassa oli yhdeksän sotilaslääniä, joista jokainen muodosti yhden divisioonan.
Sotamarsalkka Mannerheim katsoi tilanteen kehityksen vuoksi tarpeelliseksi ehdottaa puolustusministerille yleistä liikekannallepanoa, joka toteutettaisiin samalla tavoin kuin aikaisemmin päätetty osittainen liikekannallepano.
Valtioneuvosto hyväksyi esityksen samana päivänä.
Poliittisesti arkaluonteisessa tilanteessa ei haluttu puhua yleisestä liikekannallepanosta, joten reserviläiset kutsuttiin virallisesti ylimääräisiin kertausharjoituksiin eli YH:hon.
Suojeluskuntapiirin päällikkö everstiluutnantti Aaro Pajari määrättiin muodostamaan palvelukseen kutsutuista reserviläisistä JR16:tä.
Pajari sai 11. lokakuuta sanoman ”Viljankorjuu aloitetaan 14.10.1939”. Tämä tarkoitti, että liikekannallepano piti käynnistää 14. lokakuuta. Suojeluskunnat valmistautuivat jakamaan palvelukseen astumismääräyksiä.
Saksan ulkoministeriön valtiosihteerin henkilökohtaiset ohjeet Saksan Helsingin lähettiläälle
1. Meillä ei ole mitään näyttöä siitä, että Neuvostoliitto tulee esittämään Suomelle sellaisia vaatimuksia, jotka johtavat sotilaallisiin hankaluuksiin. Siksi meidän mielipiteemme on, että ensiksi on tarpeen odottaa ja katsoa, mitä vaatimuksia Moskova tekee. Helsingin tekemää ehdotusta, että me käyttäisimme vaikutusvaltaamme Venäjän hallituksen suuntaan, jotta se ei menisi vaatimuksissaan yli Suomenlahden saarien, ei siksi voi noudattaa.
2. Pyydämme, että vältätte kuten ennenkin kaikenlaisia sellaisia kannanottoja, jotka voisivat vastata Suomen ulkoministerin tekemään kysymykseen asennoitumisestamme Ruotsin suuntaan. Siksi teidän ei tule palata tähän kysymykseen omasta aloitteestanne; jos ulkoministeri puhuisi asiasta teille uudelleen, rajoittukaa vain toteamaan, että mielestämme mitään perustetta sellaiselle kysymykselle ei ole olemassa.
3. Tiedoksenne: Kuten tiedätte, Neuvostoliiton kanssa tekemämme hyökkäämättömyyssopimus velvoittaa meidät olemaan antamatta minkäänlaista tukea kolmannelle osapuolelle siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto joutuu tämän osapuolen sotilaallisten toimien kohteeksi. Jos me nyt antaisimme sellaisen julistuksen, mitä Ruotsia koskien toivotaan, se tulisi koventamaan Suomen ja Ruotsin Neuvostoliiton vastaisuutta, mikä häiritsisi Saksan ja Neuvostoliiton suhteita.
Liettuan hallitus joutui allekirjoittamaan sotilaallisen avunantosopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Lisäksi NL sai sotilastukikohtia Liettuassa.
Tampereella everstiluutnantti Aaro Pajari sai tietää että hänestä tulee liikekannallepanossa muodostettavan Jalkaväkirykmentti 16:n komentaja.
Saksan Suomen lähettilään huolestunut raportti esimiehilleen
"Kaikki merkit viittaavat, että jos Venäjä ei rajoita vaatimuksiaan Suomenlahden saariin, Suomi puolustautuu asein. Seuraukset sotataloudellemme tulevat olemaan erittäin vaikeita. Ei vain elintarvike- ja puunvienti, mutta myös korvaamaton kuparin ja molubdeenin vienti Suomesta Saksaan lakkaa. Tästä syystä kehoitan, että Venäjän hallitukseen vaikutettaisiin siten, ettei se mene saaria koskevien vaatimusten yli."
Suomi tiedustelee Saksan asennetta Neuvostoliiton aluevaatimuksiin
"Venäjä on tapahtumien seurauksena tunkeutunut niin kauas Itämerelle, että sen seurauksena tasapainotila on päässyt heilahtelemaan ja yliote siirtyy Venäjän suuntaan. Saksan kiinnostuksen puute on pantu Suomessa merkille, koska siellä on syytä otaksua, että Venäjällä on tarkoitus esittää Suomelle samankaltaisia vaatimuksia kuin Baltiassa.
Suomen hallitus on pyytänyt Wuorimaata ottamaan selville, onko Venäjän eteneminen tässä suunnassa Saksalle yhdentekevää ja jos näin ei ole, minkä asenteen Saksa sitten aikoo ottaa.
Lähettiläs lisäsi siihen vielä, että Suomi puolestaan on viimeisten viikkojen aikana pyrkinyt tekemään parhaansa sopiakseen kauppasuhteista Saksan kanssa, pitääkseen ne yllä normaaleina ja noudattaakseen puolueettomuuspolitiikkaa, mitä myös Saksa on halunnut.
Suomen hallitus kokee Venäjän vaatimukset varsin levottomuutta herättäviksi eikä tule suostumaan alistettavaksi sillä tavalla kuin Viro tai Latvia."
Saksan ulkoministeriön valtiosihteeri (Weizsäcker) Saksan Suomen lähettiläälle (Blücherille)
"Suhteemme kolmeen Baltian maahan nojaavat tunnettuihin hyökkäämättömyyssopimuksiin, kuten suhteemme Tanskaankin. Norja ja Ruotsi ovat torjuneet hyökkäämättömyyssopimuksen kanssamme, koska ne eivät tunne olevansa uhattuja meidän taholtamme ja koska ne eivät tähän asti ole tehneet minkäänlaisia hyökkäämättömyyssopimuksia. Vaikka Suomella tosin on sellainen sopimus Venäjän kanssa, se on torjunut meidän tarjouksemme siitä. Valitamme tätä seikkaa mutta olimme ja olemme sitä mieltä, että perinteisesti hyvät ja ystävälliset suhteemme Suomeen eivät puoleltamme kaipaa erityistä poliittista sopimusta.
Kun Suomen ja Saksan suhteissa ei ole ongelmia, on aivan ymmärrettävää, ettei Führer maininnut lainkaan Suomea niinkuin ei muuten useaa muutakaan suurta tai pientä maata — pääosin naapureitamme koskevassa — selonteossaan 6.10. Tästä käy vain ilmi, että meidän välillämme ei näin ole vastakohtaisuuksia.
Moskovassa, missä herra Valtakunnanulkoministerin neuvotteluissa saksalais-venäläisistä suhteista keskusteltiin laajassa poliittisessa yhteydessä ja missä ystävyyssopimus saatiin aikaan, kiinnitettiin myös tunnettu ehdoton demarkaatiolinja. Tästä linjasta länteen sijaitsevat Saksan intressit, siitä itään emme ole tuoneet ilmi mitään intressejä. Meille ei siksi ole kerrottu, minkälaisia vaatimuksia Venäjä aikoo Suomelle esittää. Otaksumme kuitenkin, että nämä vaatimukset eivät ole liian syvälle käyviä. Jo tällä perusteella Saksan kannanotto niihin olisi liiallista. Edellä kuvattujen tapahtumien jälkeen tuskin olisimme tilanteessa sekaantumaan venäläis-suomalaisiin keskusteluihin."
Saksan vastaus Ruotsille pyynnöstä tukea Suomea
"Ruotsin lähettiläs pyysi päästä tänään luokseni kertoakseen, että Itämeren alueella syntyisi vakava tilanne, jos Venäjä vaatii Suomelta sellaista, joka uhkaa Suomen riippumattomuutta ja itsenäisyyttä. Viitaten Ruotsin läheiseen suhteeseen Suomen kanssa lähettiläs pyysi minua välittämään seuraavaa. Ei pidä unohtaa, että toisin kuin Virossa ja Latviassa, Suomessa vaikuttavat vahvat ja miesvoimaiset voimat, jotka eivät taivu Venäjän sorron edessä.
Vastasin lähettiläälle, että Venäjän otaksuttavat Suomea koskevat vaatimukset eivät ole minulle tuttuja. Tietääkseni herra valtakunnan ulkoministerin Moskovan vierailun aikana sanaa 'Suomi' ei mainittu. Asia on niin, että tunnetun linjan itäpuolelta koskien emme ole ilmoittaneet mistään intresseistämme. Otaksuisin kuitenkin, että Venäjä ei tule esittämään mitään liian syvällekäyviä vaatimuksia Suomelle ja että siitä syystä rauhanomainen ratkaisu on löydettävissä."
Suojeluskunnan 1. ilmatorjuntakonekiväärikomppaniasta perustettu ilmatorjuntakonekiväärimuodostelma jaettiin jo 8.10. alkaen Tampereella kahdeksi ilmatorjuntakonekiväärijoukkueeksi (51. itkkj/vänrikki Jalassola ja 52. itkkj/vänrikki Vellamo).
Suojeluskunnan 1. ilmatorjuntapatterista perustettiin 59. Raskas Ilmatorjuntapatteri ja suojelukunnan 2. Ilmatorjuntapatterista 60. Raskas Ilmatorjuntapatteri.
Perustetuille yksiköille ei kuitenkaan ollut aseita.
Sodan uhan lisääntyessä saatettiin lokakuun 6. - 7. päivänä 1939 ilmapuolustusjärjestelmä toimintavalmiiksi myös Tampereen seudulla perustamalla Ilmapuolustusaluekeskus 51 ja osa siihen kuuluvista joukoista. Kapteenin T. Maunulan johdolla IPAK 51:n esikunta aloitti toimintansa Tampereella Pyynikin kaupunginosassa sijaitsevassa teknillisen oppilaitoksen rakennuksessa. Tampereen ilmavalvonta-asema perustettiin Pyynikin näkötorniin, josta oli esteetön näköala koko sektorissa 30-40 kilometriin saakka. Ilmavalvontaverkko oli toimintavalmis ensimmäisen perustamispäivän iltaan mennessä. Ilmatorjuntakonekiväärimuodostelma miehitti seitsemänä osastona 21 matalatorjunta-asemaa aseinaan 41 konekivääriä ja kaksi 20 mm:n konetykkiä.
