25.08.1939

Iso-Britannia ja Puola solmivat keskinäisen avunantosopimuksen.

23.08.1939

Molotov-Ribbentrop sopimus

Saksa allekirjoitti 23.8.1939 hyökkäämättömyyssopimuksen ns. Molotov-Ribbentrop –sopimuksen Neuvostoliiton kanssa kymmeneksi vuodeksi. Sopimus sai nimensä maiden ulkoministereistä Joachim von Ribbentropista ja Vjatseslav Molotovista, jotka allekirjoittivat sopimuksen.

Sopimus yllätti koko maailman, koska Neuvostoliittoa pidettiin Saksan todennäköisenä vihollisena. Neuvostoliitto pyrki Molotov-Ribbentrop-sopimuksen suoman Saksan puolueettomuuden turvin hankkimaan Suomelta alueita.

Molotovin–Ribbentropin sopimus raukesi vasta Saksan hyökätessä Neuvostolittoon 22. kesäkuuta 1941. (Operaatio Barbarossa)

Salainen lisäpöytäkirja

Sopimukseen liittyi salainen lisäpöytäkirja, jossa Stalin ja Hitler sopivat maidensa etupiirijaostaan. Sopimuksessa Eurooppa jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Se antoi heille vapaat kädet liittää itseensä kaikki vaikutuspiirissään olevat valtiot.

Neuvostoliitto halusi Baltiasta ja Suomesta itselleen sotilastukikohtia. Kuvaavaa Moskovan asenteelle on, että neuvotteluja Baltiasta käytiin toisten suurvaltojen eikä Baltian maiden kanssa.

Latvia, Viro, Suomi ja Itä-Puola määriteltiin lisäpöytäkirjassa kuuluviksi Neuvostoliiton etupiiriin. Myös Romanialle kuuluva Bessarabia annettiin sopimuksessa Neuvostoliitolle.

Lisäpöytäkirjassa sovittiin myös Puolan jaosta. Tämä oli varotoimi Hitleriltä, jolla hän esti joutumisen kahden rintaman sotaan tahtomattaan.

Neuvostoliitto saisi Puolasta haltuunsa maan itäosat ja samalla oli sovittu myös tulevan demarkaatio – linjan kulku saksalaisten ja venäläisten joukkojen välillä. Sen oli Stalin vaatinut itselleen mahdollisimman edulliseksi, ajatellen jo puna - armeijan tulevaa hyökkäystä länteen. (Liettuan luovuttaminen, Bialystokin ja Lvovin pitkälle länteen ulottuvat raja-ulokkeet.)

Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus
Salainen lisäpöytäkirja

21.08.1939

Neuvostoliitto päätti siirtää neuvottelut Ranskan ja Britannian kanssa myöhempään ajankohtaan.

19.08.1939

Stalinin päätarkoitus, Saksan hyökkäämisestä ensin Puolaan 1.9.1939, oli saatu varmistetuksi (Stalinin puhe 19.8.1939 / I-osa 101-103).

Samalla sovittiin, että puna-armeija hyökkäisi Puolaan vasta sen jälkeen, kun olisi todettu Puolan armeijan vastarinnan kestoaika saksalaisia vastaan. (M/R-sopimuksen osapuolet olivat sopineet jo kesällä 1939 saman aikaisesta hyökkäyksestä Puolaan, mutta Stalin sai näin tehtyä Hitleristä maailman silmissä sodan aloittajan?)

Stalin selvitti puna-armeijan sotaresursseihin liittyvät tosiasiat. Laskelmissa olivat jo mukana vain Stalinin ja hänen lähimmän poliittis-sotilaallisen sisärenkaan tiedot länsivaltojen, erikoisesti USA:n, tarvittaessa käyttöön lupaamasta sota-materiaalisesta avusta. He tiesivät ettei Saksan resurssit tulisi riittämään pitkäaikaiseen sotaan.

12.08.1939

Pääministeri A. K. Cajander kiitti Viipurissa pitämässään puheessa puolustusvoimia siitä, ettei määrärahoja ollut tuhlattu nopeasti vanhenevaan kalustoon.

Valtiovarainministeri Väinö Tanner ilmaisi tyytyväisyytensä Cajanderin lausuntoon, joka myöhemmin sai osakseen kovaa arvostelua.

11.08.1939

Englannin, Ranskan ja NL:n neuvotellessa keskinäisestä avunannosta, Hitler, totesi 11.8. Danzigin ylikomissaarille Carl Burckhardtille: "Kaikki toimeni tähtäävät Venäjää vastaan. Jos länsi on niin typerä ja sokea ymmärtämään tätä, minun on pakko tehdä ensin sopimus venäläisten kanssa, murskata länsivallat ja sen jälkeen suunnata kaikki voimani NL:ää vastaan".

11.8. Moskovaan saapuivat brittiläinen amiraali Sir Reginald Drax ja ranskalainen kenraali Joseph Doumenc. He olivat ilman neuvotteluvaltuuksia, ja heidän piti käydä sotilaallisia neuvotteluja hyvin hitaasti ja poliittista tilannetta seuraten.

Kun länsivallat eivät suostuneet Neuvostoliiton vaatimukseen ryhtyä »epäsuoraan hyökkäyksen torjuntaan» eli marssittaa neuvostojoukkoja Baltian maihin ja Puolaan Saksan hyökkäyksen uhatessa, neuvottelut kariutuivat. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin arveli, ettei länsivalloilla ollut todellista halua sopimuksen solmimiseen.

Stalinin annettua ymmärtää, ettei hänellä olisi mitään Saksan kanssa solmittavaa sopimusta vastaan, Hitler tarttui heti tilaisuuteen. Kaikki suuret asiat ratkaistiin muutamassa päivässä, 19.–23. elokuuta. Välttääkseen mahdollisen kahden rintaman sodan Hitler oli pienten valtioiden kustannuksella valmis millaisiin myönnytyksiin tahansa. Neuvostoliitto halusi voittaa aikaa varustautuakseen pelättävissä olevaan yhteenottoon Saksan kanssa.

07.-13.08.1939

Karjalan kannaksella järjestettiin suuret sotaharjoitukset.